Onneksi Savu on samaa mieltä. Se inhoaa hellettä. Se nauttii mieluummin olostaan varjoissa kuin ahdistavasta auringonpaahteesta. Sitä ei myöskään pikku pakkanen haittaa, ei kastuminen, räntäsade tai tuuli. Takkatulen ääressä voi sitten ottaa nokoset ja kuivatella elämän kolhuilta ja koettelemuksilta. Mikä sen parempaa?
 |
| Pentua väsyttää. |
Kohta olisi pojilla syysloma. En kaipaa Kanarialle tai Turkin aurinkorannoille. Olen jo liian monessa rantakohteessa aikanani vieraillut. Lasten kanssa on ihan mukava lojua uima-altaalla tai rannalla viikko, mutta kun kerran on sen tehnyt, et juurikaan kokemuksena mitään uutta siitä enää saa, vaikka maisema vähän vaihtuisikin. Samat turistinähtävyydet, -retket ja -rysät siellä sinua odottavat. Kaupanpäälle bonuksena voi vielä joutua samaan hotelliin örveltävien brittituristien kanssa. Sitä se globalisaatio teettää - kaikesta tulee samaa shittiä. Jos jonnekin ulkomaille nyt lähtisin, valitsisin kohteen, jota voisi kutsua termillä 'metropoli'. Terveisiä vaan Pekalle ja Isolle Omenalle! Olen kateenpaska. Tai sitten voisin lähteä etsimään sitä ihmeellistä ja mahtavaa, jota nimitetään sanalla 'paikalliskulttuuri'. Siihen ei muuten kuulu kylkiäisenä uima-allasbaari tai english breakfast.
Koiran hankkiminen vajaa vuosi sitten aiheutti sen, että aloin osata taas arvostaa uudella tavalla suomalaista luontoa. Sen näki ikään kuin uusin silmin.
Täällä pohjantähden alla saa etuoikeuden nauttia metsän rauhasta, peltojen avaruudesta, tähtitaivaan kajosta, vuodenaikojen vaihtelusta... ja tähkäpäiden päällä kun on vielä täysi kuu! Eino, you nailed it, mikä veto! Pääset jatkoon. Minäpä itken vähän.
Oikea eläminen on luonnossa olemista. Siellä on kaiken alku ja finaali, siellä se tarkoitus metsän keskellä jossain piilottelee. Sieltä se lopullinen palkintokin löytyy mullan alta.
 |
| Hae! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti